Itsenäisyyspäivän puhe
Arvoisat sotaveteraanit, lotat ja hyvät juhlavieraat. Minulla on ilo ja suuri kunnia tuoda hyvinkääläisten nuorten tervehdys tähän arvokkaaseen, perinteikkääseen itsenäisyyspäivän juhlaan. Aloittaessani suunnittelemaan tai tekemään jotain, käytän usein apunani ajatuskarttoja. Puhetta suunnitellessani pyörittelin pitkään mielessäni sanaa itsenäisyys: mitä se merkitsee Suomelle, Hyvinkäälle, yhteisölleni, minulle. Mieleeni alkoi pikkuhiljaa piirtyä kuva, joka toi vastaukset mielessäni liikkuviin mietteisiin ja vastasi mielikuvaani itsenäisyydestä: Iso puu. Iso puu, olkoon se vaikka kansallispuumme koivu: vaalea, vehreä ja suorarankainen suomalaisuuden symboli, jonka juuret ovat vankasti kiinni tukevassa maassa. Tukeva maaperä ja vankat juuret varmistavat puun pysymisen pystyssä kovista tuulista huolimatta. Tämä maaperä ei ole kuitenkaan aina ollut itsestäänselvyys: puolustamalla omaa maatamme ja uhraamalla henkensä isänmaan puolesta sotaveteraanimme ovat mahdollistaneet itsenäisyyden puumme juurtumisen Suomen maaperään. Millainen lähes satavuotinen puumme on tänään? Vankka ja vahvin oksa on sivistyksen ja koulutuksen oksa. Maamme menestys nojaa tasa-arvoiseen koulutukseen ja laadukkaaseen opetukseen. Toivottavasti sivistyksen oksa kantaa meitä eteenpäin myös tulevina vuosikymmeninä. Kuten tasavallan presidentti eilen sanoi, tasa-arvo, ihmisoikeudet ja demokratia ovat meidän luovuttamattomia perusarvojamme. Mitä elämä on? Hyvinvointimme on koivuvertauksessani sen elinvoima, mahla. Sen tuotto ei ole joka vuosi suinkaan tasaista, olosuhteet määrittelevät, kuinka voimakas virtaus puussamme kiertää. Puhtaasta vedestä meidän on pidettävä huolta, se on koivumme elinvoimalle välttämätöntä. Puhdas ilma – me hengitämme, maailma hengittää samaa ilmaa. Ilmastonmuutoksen uhkapilvet ovat myös koivumme yllä, mutta meillä on yhdessä voima ja vastuu torjua nuo uhkapilvet. Sen sijaan uhkapilvinä emme nää muuttolintuja koivumme oksilla. Me toivotamme myös muuttolinnut tervetulleiksi. Missä on minun mielipaikkani koivumme oksilla? Oksanhangassa kotona, lehvästön suomassa turvassa. Minä luon koivuun omaa vuosirengasta, minun sukupolveni panosta. Se syntyy osana sukupolvien ketjua. Olen saanut evääksi kirjoitettuja ja kirjoittamattomia sääntöjä, paljon lämpöä ja rakkautta. Isovanhempieni evästyksiä varhaisista ylösnousuista – siinä on toki vielä hieman harjoittelun paikkaa. Äidin opit – mikä vain on mahdollista, kun haluaa, niin pystyy. Tähdet eivät ole kaukana. Tähti johdattaa kotikoivun luo. Runko ja hyvä maaperä ovat vankka perusta, pysyvät elementit itsenäisyytemme koivussa. Oksat kasvavat, puun vuosikierrossa lehdet tippuvat, mutta kasvun silmut ovat samaan aikaan valmiina. Me nuoret olemme versoja itsenäisyyden koivussa. Meistä tulee vahvoja oksia kun saamme kasvaa oikeaan suuntaan. Rippikoulussa lauloimme Sääksin kesäisten koivujen alla laulua nuorten veisukirjasta Tuulien teitä. Se tuntuu ajankohtaiselta juuri nyt. ”Laitan matkaan toiveen kauneimman, se saa lentää tuulien teitä. Pyyntö kantaa yli maailman. Anna rauha, varjele meitä.” Ilman hyvää maaperää on mahdotonta kylvää, kasvaa tai kukoistaa. Kiitos tästä maasta. Hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille!
0 Comments
|
AuthorKirjoituksia, kolumneja ja puheita arvoistani, ideoista ja innovaatiosta luoda Hyvinkäälle hyvä huomen. ArchivesCategories |